Mahtavaa Itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset - jo 100. kerran!

Meidän Itsenäisyyspäivä alkoi sillä, että saatiin nukkua pitkään ja hartaasti! Ihanaa ja tarpeellista - vapaapäivä keskellä viikkoa! Jännä miten se lyhentääkin viikkoa niin mukavasti! Enää kaksi päivää ja taas on viikonloppu! Näistä minä tykkään, näitä lisää kiitos!

Sininen ja valkoinen.

Sininen on taivas.

Valkoiset on hanget.

Kun oltiin rauhassa herätty ja syöty aamiaista, lähdettiin koko perheellä ulkoilemaan. Käytiin myös kävelemässä pikku mutka ja haettiin vauhtia mäen päältä paluumatkalle. Ai että, rakastan näitä maisemia: "Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa. Kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien." Sytytettiin myös lyhtyihin kynttilät 100- vuotiaalle Suomelle.

Suomi 100- vuotta!

Ulkoilun jälkeen tultiin syömään lounasta. Riisipuuroa, keitettyjä kananmunia ja rieskaa. Jotenkin sekin niin Suomalaista. Riisipuuro onkin paras puuro, samoin mannapuuro. Ne on ollut lemppareita jo lapsuudesta asti ja nyt ne ovat myös omien lasteni lempparia. Niitä ei ihan joka päivä tulekkaan tehtyä, ehkä se juju onkin siinä, miksi se on niin hyvää.

Riisipuuroa lounaaksi.

Siinä sitten jokainen touhusi vähän omiaan, niin minä sainkin aikaa leipoa leipää. Kyllä Itsenäisyyspäivän juhlaillalliselle tarvitaan suomalaista kotona leivottua leipää. Tein valkosipuli-nokkosleipää. Kolme vuoallista tuli ja kaksi niistä laitoin pakkaseen ja yksi saatiin tuhottua jo ruoalla. Reseptin olen saanut omalta isältäni. Voin jakaa reseptin täälläkin. Se on perusohje vaalealle vuokaleivälle, jota voi sitten muokata mieleisekseen.

Valkosipuli-nokkosleipää.

Illallista valmistelinkin sitten samalla linnanjuhlia seuraillen. Meidän juhlaillallinen ei nyt ollut kovinkaan Suomalaista, enemmän Venäläisvaikutteinen oikeastaan. Tehtiin Stroganoff- tyylistä naudanlihakastiketta ja perunoita. Kaunis kiekko lautasella on kaki- hedelmää. Kaki, Sharon, Persimon - rakkaalla lapsella monta nimeä. Riippuu siitä, mistä hedelmä on kotoisin. Kaikki kuitenkin saman hedelmän lajikkeita. Aivan ihanaa hedelmää joka tapauksessa. Ja nyt juuri sesongissaan.

Itsenäisyyttämme juhlien.

Viimeistään tätä kirjoittaessa huomaan, että tämä päivä vierähti aika lailla keittiössä. Ei se toki haittaa. Rakastan ruoan laittoa ja leipomista. Ja itseasiassa tästähän ne leipomukset ja juhlaruoat vasta alkaakin, kun ensin on joulunaika ja uudenvuoden herkut. Siitä jatkuukin syntymäpäivillä lähes joka kuukaudelle toukokuuhun saakka!



Linnanjuhlien jälkeen olikin hyvä köllähtää lämpimän peiton alle ja miettiä kaikkea sitä mistä on kotimaassaan kiitollinen. Suomalaisuus on minulle tärkeää. On tärkeää, että olemme vapaa maa. On tärkeää, että täällä on turvallista ja rauhaisaa. Yhtä tärkeää on tasa-arvo ja neljä upeaa vuodenaikaa. On tärkeää olla ylpeä kotimaastaan ja suomalaisuudestaan! "Oi maamme Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen."

Täällä on koti.

Täällä on rauha.

Vaikka mieli joskus halajaa muuallekin maailmalle, on aina myös ihana palata kotiin. Täällä on kuitenkin ihmisen hyvä olla. Täällä on lapsen hyvä elää ja kasvaa. Täällä lapsella on oikeus olla lapsi. Täällä on turvallinen koti. Meillä on puhdas luonto, puhdas vesi ja ruokaa pöytään. Sen syvällisempiin ajatuksiin nyt menemättä, nautitaan tästä ja ollaan kiitollisia! Mahtavaa Itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset - jo 100. kerran!