Rakkaus löytyi Kainuusta

Mulla on vahva muistikuva lapsuudesta, että me siskon kanssa leivottiin ja kokkailtiin muka aina ja kokoajan jotain. Yhdessä ja erikseen, luvan kanssa ja ilmankin. Sitä en muista siivottiinko me jälkemme, vai jäikö se ikävämpi puoli sitten aikuisten harteille, joka on hyvin paljon mahdollista jopa todennäköistä sekin.😌 Muistan kehittäneeni suklaavanukasta omasta päästä, johon isosiskon kaverit tykästyi ja olin sitten niin ylpeä itsestäni, kun sitä pyydettiin tekemään lisää. Se oli varmaan vaan lähinnä raakaa taikinaa😁 mutta hyväähän se oli. Muistan näytelleeni itsekseen, että olin muka kokkiohjelman vetäjä aina kokkaillessani. Joku aika sitten muistelin näitä ihania lapsuuskokkailuja ja mieleen palasi Aku ankan keittokirja lapsuudesta. Googlettelinkin sitten nuita reseptejä ja tuota keittokirjaa. No se kirja sattuikin löytymään torista ja sain tilattua sen itselleni, voi mikä onnenpäivä😍 Täältä kirjasta erityisesti tämä yksi resepti on jäänyt asumaan mun mielensopukoihin. Kyseessä o...

Juhannus vietettiin todella pitkästä aikaa Arin sukumökillä Kuhmossa, olympialaisia kisaten ja yötöntä yötä nuotiolla tanssien ja rupatellen💚 Aina yhtä antoisia hetkiä, ei voi muuta sanoa. Juhannuksen jälkeen käytiin pyörähtämässä muutama yö omalla mökillä Kuusamossa. Mökkireissu oli aika lupsakka - unta, uintia, tulistelua, saunomista ja hyvää ruokaa. Mökkireissusta ei nyt tällä kertaa sen enempiä, koska halusin omistaa tämän blogipostauksen nyt Hossan värikallioille. Värikallion kaarros 7,4 kilometriä Lila ja Luka värikallioilla 2026 Nea ja Jimi värikallioilla 2015 Ollaan käyty värikallioilla kerran aiemminkin, vuonna 2015 kun Nea oli 10 ja Jimi pikkuruinen 4 vuotias. Nyt sitten heti mentiin uudestaan pienempienkin kanssa, Lilan ollessa 10 ja Lukan pikkuruinen 5-vuotias.😅 Muutenhan paikka on luonnollisestikin pysynyt muutamia myrskytuhoja lukuun ottamatta samanlaisena, mutta katselutasanne on uusittu niihin aikoihin, kun Hossasta tuli kansallispuisto vuonna 2017. Siitä asti on puhe...

Voikukkasiirappia💛 Tätä sanotaan jopa vegaaniseksi hunajaksi, enkä ihmettele. Maku on hämmästyttävän hunajamainen. Ei tietenkään täysin hunaja, vaan sokerisempi selkeästi. Hunaja on hunaja, tämä on siirappi ja niillä on tietysti eronsa. Edelleen sanon, että mehiläiset tekee tän kuitenkin niin paljon paremmin 😏 Mutta myönnän että itsekin yllätyin positiivisesti. Jos ei halua aitoa hunajaa syödä, niin voikukkasiirappi on takuulla ainakin lähimpänä sen makua.  Voikukkia💛 Voikukan kukkamykeröitä💛 Tarvitset: n. 3 litraa voikukan kukintoja (n.1- 1,5 litraa terälehtiä perattuna) n. 1 litra vettä n. 1kg sokeria 1 sitruuna tai 1 tl sitruunahappoa Tähän kerätään siis voikukan kukintoja. Kerätyt kukat jätetään hetkeksi varjoon odottelemaan, jotta pienet öttiäiset saavat mahdollisuuden poistua kukista. Puolisen tuntia riittänee. Siirapin voi tehdä joko käyttäen koko kukkamykerön, tai vaihtoehtoisesti käyttää tarkoin vain keltaiset terälehdet. Voikukan vihreät osat ovat kitkeriä, jo pieniki...