Rakkaus löytyi Kainuusta

Myönnän, että mikäli voikukista syystä tai toisesta eroon haluaisi päästä on se todella, todella työlästä ja melkeinpä loputon homma. Ei siis sinänsä ihme, että tätä keltaista palleroa pidetään monesti puutarhurin painajaisena. Itse kitken (tai yritän ainakin) nämä pörröpäät juurineen sieltä, missä en halua niiden kasvavan, tai missä ne söisi elinvoimaa ja elintilaa muilta kasveilta. Muuten ne ei minua juurikaan haittaa. Voikukat ovat kauniita pieniä aurinkoja ja piristävät pihoja loisteellaan. Lapsetkin kerää niitä myös mielellään leikkeihin ja mulle maljakkoon.💛 Ne kannattaakin kerätä säännöllisesti vaikka maljakkoon, viimeistään juuri ennen siementen kypsymistä. Näin voit hieman hillitä voikukan leviämistä. Vaikka se on melko tehokas leviämään myös juuren paloistakin. Meillä täällä peltojen keskellä on muutenkin vähän haasteellista estää voikukan kasvua, sitä kun on pellot keltaisenaan. Kun siemenet sitten kypsyvät ja voikukka muuttuu hauskaksi haivenpalloksi, sen pienet siemenet l

Vihdoin sain elvytettyä blogin takaisin henkiin! Tuun aina niin hyvälle tuulelle, kun lueskelen menneitä kirjoituksia tai kirjoittelen uusia. Vähän on ollut jopa surumielistä, kun blogi oli nyt niin pitkään tauolla. Tälle tauolle toki on syynsä ja tämä syy taas ei missään nimessä ole surumielinen, vaan päin vastoin. Meitä hemmoteltiin iloisella perhetapahtumalla ja perheemme kasvoi yhdellä upealla peikkopojalla helmikuussa 2021. Voi tätä onnea ja rakkauden määrää! Mutta miten se liittyy blogin taukoon on se, että tuota meidän neljännen pienen rakkauden hedelmän syntymää, edelsi aivan armoton raskauspahoinvointi äärettömän väsymyksen siivittämänä. Voin sanoa, että mulla oli kyllä aikalailla koko elämä tauolla tuolloin. Sen jälkeen onkin ihan jo arki pitänyt kiireisenä, eikä oikein sopivaa hetkeä blogin jatkamiselle meinannut löytyä. Mutta nyt olen taas kirjoittamisen päässyt aloittamaan ja se tuntuu hyvältä! Tähän väliin pieni esittely nuorimmaisesta perheenjäsenestä lienee paikallaan.