Rakkaus löytyi Kainuusta

Ihan huippua kirjoitella tässä sohvalla samalla, kun Lila leikkii innoissaan keskelle olohuonetta kasatussa pehmolelukasassa. Ilman vaatteita. Siis lapsi, en minä sentään kuitenkaan! Hän kun päätti, että haluaa uida pehmolelumeressä hetken, ennen kuin lähdetään suihkuun. Tää neiti onkin kyllä ainakin tässä mielessä sellainen luonnonlapsi. Hällä muka aina kuuma ja pitää saada riisua vaatteet mahdollisimman vähäksi. Mielellään kokonaan. Silleen on hänellä kai sitten hyvä olla. Nukkuessakin. Ja sitä me aina kauhistellaan, kun peitonkin potkii pois ja tyytyväisenä sitten nukkua tosottaa vailla rihman kiertämää! Mutta kirjoitukseni pointti ei nyt ollut suinkaan Eevan asussa parhaiten viihtyvä lapseni, vaan tää vapaus kirjoittaa siellä, missä huvittaa! Kyllä. Sain vihdoin sen kannettavan tietokoneen, josta oonkin haaveillut jo useamman vuoden! Mullahan oli kyllä läppäri silloin joskus, kun Arin kanssa tavattiin.  Joku juttu siihen koneeseen silloin tuli ja hellu yritti sitä kyllä

Karjalanpiirakat. Nykyään kotikeittiöissäkin ollaan kokoajan entistä kansainvälisemmillä vesillä ja ruokapöytiin loihditaan toinen toistaan modernimpia makuelämyksiä. Eikä siinä suinkaan mitään vikaa ole! Omatkin lempiruokani hyppelehtivät perus suomalaisesta Aasiaan ja Välimerelle, sieltä Meksikon ja Italian kautta minne lie maailman ääriin. Mutta välillä on kiva pysähtyä oman maansa perinneherkkujen äärelle ja kailottaa Isänmaallisena "ahh, perinteet kunniaan!" Tämä perinteinen suomalainen leivonnainen on loppuunsa melko helppo tehdä. Aikaa se ottaa tovin kuitenkin ja kaveri on tässä puuhassa äärimmäisen kiva plussa. Lapsille voi tarjota vaikkapa rypyttäjän pestiä. Muutenkin tää on kiva tehdä vaikka koko perheellä yhdessä! Pohjataikinankin voi antaa lasten tehtäväksi ja se onkin ihan superhelppo: 2 dl vehnäjauhoja 3 dl ruisjauhoja 1 tl suolaa 2 dl kylmää vettä Taikinaan voi halutessaan lisätä pari ruokalusikallista öljyä. Täytteeksi keitetään riisipuuro. Es

Tämä kesä oli mansikantuoksuinen ja makuinen! Pääsin kesäsesonkiin töihin paikalliselle marjatilalle! Tehtäviini kuului mansikoiden hakeminen pellolta poimijoilta, punnitseminen, laaduntarkkailu (jonka paras osuus oli tietysti maistelu😏) mansikoiden lajittelu ja pakkaaminen ja monet monet muut marjatilan työt! Työ oli antoisaa ja uskon, että siitä voin ammentaa paljon tuleviinkin töihini! Onhan se osa ominta alaani luonnonvaratuottajana! Kylmä ja kolea alkukesä hidasti mansikan kypsymistä ja taas toisaalta aurinkoiset ja lämpimät heinäkuun loppupäivät pitkittivät sesonkia. Varsinainen sesonkihan kestää noin kuukauden ja ajoittuu suunnilleen heinäkuulle. Välillä ergonomia oli hakusessa ja työ ottaa selän päällekkin minkä lisäksi paljon ollaan jalkojen päällä työskennellessä. Kuitenkin kaiken kaikkiaan nautin joka hetkestä! Työt alkoi ennen kukon kiekaisua, joten aikaisin oli päiväkin pulkassa!  Meillä oli töissä myös hauskaa ja tykästyin kyllä toden teolla kok

Huomasin tuossa aikoja sitten lupaamiani reseptejä kirjoitellessa, että viimeisimmät oikeat kuulumiset on tullut rustattua Lillin syntymäpäivänä! Armotonta tämä ajankuluminen! Tähän väliin on mahtunutkin vaikka ja mitä. Nean synttäreitä juhlittiin Ruka tunturin kupeessa hiihtolomalla lasketellen, ulkoillen ja herkutellen. Tästä luvassa juttua myöhemmin lisää! Ruka reissu olikin jo toinen lyhyen ajan sisään. Päästiin Rukalle jo joulukuussa siskoni Jennyn työkeikan varjolla mannekiineiksi. Voe ristus mikä reissu!😍 Jennyn perheen lisäksi, menossa mukana oli myös pikkusisko Veera ja serkkulikka Niina ja hänen tytöntyllerö Mikaela. Päästiin laskettelemaan, poroajelulle Kujalan porotilalla, syömään lohikeittoa kodalla, vierailulle husky farmille ja kotieläinpihaan, moottorikelkkasafarille, pilkkimään ja mitä vielä! Kiitos tästä kaikesta kuuluu Jennylle, olemme kaikki todella kiitollisia tästä ikimuistoisesta elämyksestä! 💙😇 Tällä reissulla oltiin tosiaan kuvattavana, joten itse otetut

Kinkku tähtitortut Kyllä. Tämän aika alkaa taas olla jo käsillä. Itseasiassa meillä on ollut koko perheellä jo pidemmän aikaa himoja joulutorttuihin. Luumulla, omenalla, vadelmalla, suolaisella täytteellä. Kaikki käy. Taisin kuitenkin jossakin tekstissäni, olikohan itseppäisyyspäivän tienoolla , luvata ohjetta näistäkin. Joten tässä, olkaapa hyvä! Juustoraaste sitoo täytettä. Kuvan tortuissa käytetty täyte: Kinkku Punasipuli Tuorejuusto Juustoraaste Suola Pippuri Nämäkin tähtitortut tehdään ihan valmiista lehtitaikinalevyistä. Mausteita voi laittaa oman mielensä mukaan ja tuorejuustokin voi olla vaikkapa yrttinen, tomaattinen tai miksei sitruunainenkin. Toinen versio jota jo kokeiltiin ja hyväksi havaittiin sisälsi pororouhetta ja persimonia. Nam! Näissäkin voi päästää mielikuvituksen valloilleen! Itse ajattelin seuraavaksi kokeilla kinkku- sinihomejuusto- ananas versiota! Tortuista voi tehdä tähtiä, kolmioita, lumihiutaleita

Rakkaudesta luontoon💜 Kirjoittelin aiemmin maitohorsmasta yleisesti, sen tekstin pääset lukaisemaan tästä . Tässä onkin sitten siinä postauksessa lupailemani juoman resepti. Tämän horsmasta valmistetun  juoman väri on ihan käsittämätön! Hieman muka epäileväinen olin aluksi tämän suhteen, kun horsman kukista teetä ennen tehneenä tiesin, että väri oli silloin ainakin haalean punertava. Taika onkin nyt siinä, että väri voimistuu juoman jäähtyessä ja sitruunahappo vielä tuntuu irrottavan värin kukista ja kirkastavan juoman ihan silmissä! Kerää pelkästään kukkia tähän juomaan! Reseptejä tälle löytyy useampia. Osa käyttää sitruunaa tai limeä, osa sitruunahappoa ja sokerin määräkin vaihtelee resepteissä yllättävän paljon. Tämä renttu nyt käytti juomaansa kuitenkin seuraavia aineksia: noin 2 litraa (löyhästi kulhossa, ei tarvi painella) maitohorsman kukkia noin 3 litraa kiehuvaa vettä noin 2 teelusikkaa sitruunahappoa noin 1,5 desiä sokeria Sokeria voi laittaa ihan o

Maitohorsman näyttävä kukinto! Tämä pientareiden kaunotar mahtaa olla lähes jokaiselle entuudestaan hyvinkin tuttu monivuotinen kasvi. Toisinaan varmasti turhankin tuttu, ainakin meille omakotiasujille.  Kesällä sen tunnistaa helposti ja syksyllä valkoisten karvojen avulla lentelevät siemenet ovat monille meistä myös tuiki tavallinen ilmiö. Kunnon tuulenpyrähdyksen jälkeen näitä pikkupirulaisia saa pyyhkiä hiuksista, silmistä ja suusta oikein urakalla, yhdessä kasvissa kun on noin 80 000 siementä. Ne kun pölähtää ilmoille suuresta kasvustosta kerralla niin avot! Maitohorsmalla on myös tehokkaasti leviävä maavarsi, joka voi olla suurenkin kasvuston yhteinen. Ei ole siis mikään ihme, että maitohorsma levittäytyy nopeasti uusille alueille ja viihtyykin kaikenlaisilla kasvupaikoilla ja joka kolkassa koko maassa. Maitohorsmat kasvavat todella pitkiksi ja saavat näyttävän runsaskukkaisen pinkin kukintonsa heinä- elokuussa. Maitohorsmasta on pölyttäjien lisäksi iloa ja hyötyä myös meil