Rakkaus löytyi Kainuusta

Halloween vietettiin näköjään jo ihan tradition mukaan ystäväperheen kanssa, kun Hannan poppoo tuli taas meidän kanssa kummitusjuhlaa juhlimaan. Siskontyttö Jonnakin matkusti Rovaniemeltä tänne meidän luokse, joten meillä oli täällä parhaimmillaan seitsemän lasta riehumassa! Hieman haastettahan siinä on majoittua näin isolla porukalla kun yläkertaan ei vielä pääse, mutta sopu sijaa antaa ja muutenkin on totuttu elelemään kuin sillit purkissa! Tänä vuonna tehtiin sitten aitoja kurpitsalyhtyjä kuistille, kun Hanna toi niitä mukanaan veisteltäväksi! Teinkin lyhdyn nyt ihan ensimmäistä kertaa itse! Tämän ensimmäisen kurpitsani veistelin ihan niiden valmiiden teippien mukaan. Kurpitsassa oli silmän ja suun risteyksessä hieman huonoksi mennyt kohta, joka repesi siitäkin huolimatta, vaikka välineenä oli kapea, terävä ja hyvä veitsi. Noh, palan sai onneksi kuitenkin pysymään paikallaan. Hienot kurpitsat saatiin aikaiseksi ja ensi vuonna onnistuu varmasti jo paremmin! Elämäni ens

Huh hui. Kesä oli lämmin ja ihana, mutta toisaalta se hurahti ohi taas aivan liian vauhdilla. Ollaan koko kesä oltu kyllä yötä päivää ulkona ja nautittu oikein urakalla harvinaisista helle päivistä. Kaikki, minkä vaan saattoi tehdä ulkona, se myös tehtiin. Tämä kesä oli unohtumaton. Painan sen syvälle sydämeni syövereihin ja pidän siellä ikuisesti. Syksyn saapuessa olo on kuin joutuisi luopumaan jostakin, vaikka samalla on tunne, että tilalle saa varmasti jotakin uutta. Toukokuun tulppaanit Päivän paistattelua Välipala poppareita Jotenkin tuntuu siltä, että Jimi oli viimeistä kesää muka pieni. Elokuussa alkoi ekaluokka. Siis härre sitä eroa eskarikuvan ja ekaluokan kuvan välillä! Ja Neasta puhumattakaan. Seiskaluokkalainen, kävelee ku nainen. Enää ei saa edes kutsua nimellä Nekku. Tämä oli hyvin todennäköisesti myös viimeinen kesä Lilan kanssa kotona. Apua mun sydän särkyy! Kotiäitiyden loppu häämöttää. Tulevaisuus pelottaa, mutta houkuttelee samalla.