Haloo! Kuka nyt EI haluaisi popsia työkseen mansikoita!🍓
Kylmä ja kolea alkukesä hidasti mansikan kypsymistä ja taas toisaalta aurinkoiset ja lämpimät heinäkuun loppupäivät pitkittivät sesonkia. Varsinainen sesonkihan kestää noin kuukauden ja ajoittuu suunnilleen heinäkuulle. Välillä ergonomia oli hakusessa ja työ ottaa selän päällekkin minkä lisäksi paljon ollaan jalkojen päällä työskennellessä. Kuitenkin kaiken kaikkiaan nautin joka hetkestä! Työt alkoi ennen kukon kiekaisua, joten aikaisin oli päiväkin pulkassa!
Meillä oli töissä myös hauskaa ja tykästyin kyllä toden teolla koko marjatilan väkeen. Ihana perheyritys ja hyvä henki työskennellä! Palkkahan ei tällä alalla ole kaksinen, mutta se onkin jokaisen päätettävissä meneekö raha mukavuuden edelle. Itse ainakin lähtiessäni apulaismyymäläpäällikön tehtävistä kaupanalalta, päätin, että toimeentulo riittää, kun oma hyvinvointi on kyseessä! Jos kehnommilla tuloilla saa tehdä sitä mikä tekee onnelliseksi, niin se on sitten niin, vaikka sillä ei pääsisi rikastumaan!
Meilläkin aluksi vähän mietitytti tulojen ja kulujen suhde, mutta asiat järjestyikin loppujen lopuksi kuin itsestään! Suurimman osan ajasta Ari oli lomalla, joten pääsin kulkemaan omalla autolla. Loppupätkäksi saatiin anopilta autoa lainaan hänen ollessa lomalla. Anoppi oli myös hälytysvalmiudessa pellon toisella puolen, jos lapsilla tulee joku hätä. Nea sai samalla tienattua itselle lomarahoja, kun toimi lapsenlikkana muutaman tunnin päivässä pienemmille. Täällä lomalaiset hiljalleen heräilivät, söivät aamupalaa, katselivat lastenohjelmia ja sittenpä minä tulinkin jo kohta kotiin! Tämä on se plussapuoli siinä lasten suuressa ikäerossa! Näin vältyttiin siis toisen auton hankkimiselta ja lasten hoitomaksuilta, kun kyseessä kuitenkin oli vain pätkätyö!
Viimeisenä työpäivänä minulta kysyttiin, että tuleeko minusta nyt marjatilallinen? Houkutus on kyllä suuri, mutta ehkä ei ihan samassa mittakaavassa kuitenkaan. Luonnontuotteisiin ja marjoihinkin tulevaisuuden haaveeni vahvasti liittyy, mutta en ehkä malttaisi keskittyä vain yhteen tuotteeseen näin vahvasti. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Tämä oli kuitenkin opettavainen kokemus. Ja oma pieni mansikkamaa meille ainakin tulee, siitä olen varma!🍓
Harmittaa, että suomalaiset ja erityisesti nuoret, tuntuu suhtautuvan melko nihkeästi tämän alan töihin. Harmitus ehkä on ennakointia myös tulevasta, jos itse on joskus työntekijän tarpeessa! Ymmärrän toki, että tällaiset tilat tahtovat olla etäämmällä kunta- ja kaupunkikeskuksista, jolloin kulkemisen järjestäminen hankaloituu. Ja toisinaan myös raha ratkaisee. Työttömyyttä kuitenkin on ja ihmisiä siis töitä vailla! Palkkakin on kuitenkin mahdollista neuvotella aikalailla samalle tasolle kuin muillakin matalapalkkaisilla aloilla, jonne erityisesti nuoret yleensä ensimmäisinä työpaikkoinansa hakeutuvat! Toki jos palkan saa neuvoteltua yläkanttiin, niin on sitten myös oltava joka sentin arvoinen työntekijä! Kukaan ei mielellään maksa tyhjäntoimittamisesta!
 |
| Läksiäislahja työnantajalta! |
Parasta onkin tietysti aina palaute tehdystä työstä. Sain mukaani kiitettävän paperit, reilun satsin kannattomia mansikoita, mansikkamehua ja lämpimän tervetuloa uudelleen töihin -toivotuksen! Myöhemmin sain vielä kuulla, että olin saanut suosittelun myös toisaalle töihin! Ei huonosti Janica. Ei huonosti!👏 Mutta tottahan se on, kun työnsä hoitaa hyvin ja suurella sydämellä, niin siitä seuraa aina jotakin hyvää myös itselle takaisin!
 |
| I put my heart in to everything I do! |
Kommentit
Lähetä kommentti