Yläkerta meille tulee, sinne kaksi huonetta ja aula!

Jos me oltais oltu hellun kanssa yhdessä jo ihan alusta lähtien, kun taloa alettiin vasta rakentaa, niin uskallan veikata, että taloon olisi suunniteltu heti yläkerta. No minä kuitenkin tulin kuvioihin hiukkasen myöhemmin, rakennusvaiheessa ja talo oli yhden miehen lainalle ja pienelle perheelle mitoitettu. Tässähän on siis alunperin kaksi makuuhuonetta ja tupakeittiö. Muutaman vuoden sisään alettiin kuitenkin puhua mahdollisuudesta rakentaa tulevaisuudessa lisää huoneita ylös. Tuo mieshän on todella helppo saada innostumaan kaikista rakennusprojekteista! Eihän se varmaan muuta tekiskään, jos vaan olisi rahaa ja aikaa! Tosin tää toisinaan menee niinkin, että minun ehdotus ei heti menekkään läpi. Mutta mietittyään asiaa tovin, se onkin sitten  hyvä idea.. usein jopa tuumausaikana se muuttuu hänen omaksi ideaksi, jonka hän sitten mulle innoissaan esittelee.😃

Tästä lähdettiin!

"Tännekkö meän huoneet tulee?"

Muokatut kattotuolit!

Yläkertasuunnitelmille sitten tosiaan potkaisikin lisävauhtia tieto siitä, että odotimme kolmatta lasta. Pientä Lilliputtiamme💜 Mitään lainaa me ei haluttu ottaa, eikä varmaan kyllä oltais saatukaan. Minä kun opiskelin, eikä varmaa tietoa jatkosta vielä ollut. Ajateltiin, että tehdään pikkuhiljaa sillä rahalla, mitä on mahdollista muista menoista irrottaa. No vähänhän sitä sellaista "ylimääräistä" rahaa viisihenkisellä perheellä ylipäätään on, mutta yläkerta on nyt kuitenkin sillä mallilla, että on sähkötyötkin jo aloitettu! Sähkötöiden lomassa remppa nyt jatkuu sitten pintamateriaalien laitolla. Tuntuu, että ollaan jo kuitenkin voiton puolella. Ikkunatkin on asennettu. JES! Sisäkatossa on reikä, johon kovasti rappusia suunnitellaan. Ja eihän meillä oikeastaan tällä hetkellä ole edes sitä sisäkattoa!😅 Tai pintaa siinä sisäkatossa tarkemmin ottaen. Sähköjohtoja kun joutuu mulkkaamaan rappusten tieltä niin vaihdetaan se katto nyt samalla puupaneelikattoon edellisen tilalle. Harmillisen paljon enemmänhän aikaa toki menee tällä tavalla tehden. Mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo.

Aluksi tavara liikkui ikkuna aukosta.

Lattialevyjen laittoa.

Aukko rappusille!

Välillä päästään mukaan hommiin!

Rappusten paikka ylhäältä.

Eihän tää helppoa ole ollut, elää jatkuvan rempan keskellä. Siis talohan kyllä valmistui aikanaan, mutta mieli ja eritoten perheen tarpeet muuttuu elämän myötä ja siksi nyt rempataan. Enää ei ollakkaan mikään pieni perhe! 😏 Molemmille tässä on ollut kyllä omat haasteensa. Arin on jaksettava töiden jälkeen jatkaa "töitä" vielä kotonakin ja mun on hoidettava lapset silloin yksin aamusta iltaan ja monesti myös viikonloppuinakin. Silti molemmilla on tunne, että valmistuu liian hitaasti. Oon esittänyt kuitenkin toiveeni myös siitä, että elämääkin on elettävä tässä samalla. Ollaan oltu monen vuoden ajan niin kiireisiä kodin, mökin ja muiden projektien kanssa, että monesta menosta on kieltäydytty. Mutta nyt on panostettu siihenkin suuntaan. On nähty sukua ja ystäviä, reissattu edes vähän ja saatu vapaa aikaakin molemmille, koko perheelle.

Aulasta Nean huoneeseen päin.

Aulasta Jimin huoneeseen päin.

Ihastellaan uutta hirsipaneeli seinää!

Aula ja perällä Nean huone.

Rakennusapumiehet työntouhussa!

Lilliltä puuttuu vain valkoinen kypärä! 😏

Aulaa.

Eikä tässä oikeasti mitään hätää ole. Ihanaahan se toki olisi, kun kaikki olis heti valmista. Elämä on kuitenkin valintoja tässäkin suhteessa. Rahaa on rajoitetusti myös siitäkin syystä, kun molemmat haluttiin, että lapset saisi olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa. Samoin yritetään, että oltaisiin velattomia mahdollisimman nuorina, joten lisälainoja vältellään. Näillä ehdoin ei ole kyllä hirveästi vaihtoehtoja. Mutta valmistuu se tämäkin jossakin vaiheessa. Kärsivällisyys on hyve Kaapo, sanoi mummikin lastenohjelmassa. Ja onhan se. Yksi asia on kuitenkin varma. Yläkerta meille tulee, sinne kaksi huonetta ja aula!