Harrastetaanko verenmaku suussa vai nautiskellen?

Ilmeisesti ollaan jälleen selvitty yksi viikko puoliväliin saakka, koska tänään (tätä kirjoittaessa) kalenterissa lukee keskiviikko. Nykyään taas viikon kiireisin päivä, kun lasten harrastukset on jälleen alkanut. Totutteluahan se taas vaatii, meiltä kaikilta. Tuossa hetki sitten käytiin armotonta vääntöä taas aikaa vastaan, kun muu perhe piti saada kiiruusti syötettyä, pyntättyä ja vauhdilla autoon. Tappeluksihan se meni ja jokainen äyski toisilleen vähän joka asiasta. Eikä se tilanne ollut edes kenenkään syytä. Paitsi kellon. Se nyt vaan tikittää minuutteja aivan liian nopeaan tahtiin.



Mun oli alunperin tarkoitus lähteä itsekin mukaan kylille, mutta päätin ainakin toistaiseksi nyt ottaa nämä hetket itselleni. Saa tehdä mitä haluaa, rästihommia, opiskella tai kirjoittaa. Tai ihan olla vaan mitään tekemättä, joutilaana. Oih, suloinen joutilaisuus! Nykyään niin vaikea toteuttaa taas! Ne hetket on harvassa, että saa olla omissa ajatuksissaan kaikessa hiljaisuudessa. Ainoa ääni nytkin on hiljalleen hörskyttävä pesukone, jossa pehmolelut on pesulla. Kyllä, niilläkin pitää olla kylpypäiviä välillä. Just nyt on jättinasun vuoro.

Jättinasun kylpypäivä🐷

Vaikka hyvää toki tekee kotiäidille päästä välillä ihmisten ilmoillekkin, niin tänään ei ehkä ollut sille nyt sitten oikea päivä. Mua saa aika kauan tökkiä kepillä, ennen kuin hermostun, mutta tällaisena päivänä voi hipaisukin väärällä hetkellä saada pakan räjähtämään. Puran siis mielummin tuntojani tänne. Täällä ne jostakin syystä tulee ulos paljon fiksummassa muodossa. Juju on varmaan siinä, kun tulee harkittua kahteen kertaan, miltä joku asia kuulostaa ääneen sanottuna. Oli mulla kuitenkin ihan asiaakin, mistä oli tarkoitus nyt kirjoitella. Eli kiukuttelusta takaisin itse asiaan ja juurikin lasten harrastuksiin.



 Nealla jatkui nyt "välivuoden" jälkeen pianotunnit. Aikasemminkin tyttö nautti kyllä suuresti pianon soitosta, mutta silloisen opettajan kanssa se oli tuntunut hiukan hankalalta. Oppimisen iloa oli vähän kangertanut niin kielimuuri, kuin myös opettajan turhautuminen hivenen liian helpolla. Nyt jo ensimmäisten soittotuntien jälkeen Nealla on motivaatio huipussaan ja heti soittelee tuosta nuin vaan pmmp:n lautturi-biisiä, Nightwishin nemoa tai Lumiukko- kappaletta! Ja mikä ilo onkaan kuunnella sitä harjoittelua kotona! Nealla on startannut jo laskettelukin. Sinne varmaan muutaman kerran mennään myös koko perheen voiminkin, mutta kausikorttia ei nyt tän hetkinen rahatilanne oikein salli kuin teinarille. Me muut vielä tyydytään harvakseltaan harjoitteluun..😅

Nean terveiset rinteiltä 💛

Jimi sai puolestaan enolta rummut. Ihan oikeat rummut! Suuret kiitokset mun pikkuveljelle lasten musiikkiharrastusten tukemisesta! 💙 Huomattiin heti, että nyt on rytmi veressä, kun rumpurytmit oli niin äkkiä hallussa. Tämän sitten totesi myös opettaja, kun poika oli käynyt vasta toista kertaa rumputunneilla. Vähän mietittiin, että mitenhän tuo keskittyminen luonnistuu, mutta hyvin on kuulemma mennyt senkin saralla. Eihän sitä tiedä vaikka nimenomaan keskittyminen paranisi, kun pääsee purkamaan energiaa hakkaamalla rumpuja! Ja kyllähän Jimillä keskittymistä yleensä riittääkin silloin, kun on mielekästä tekemistä!

Jimi puikoissa! 😏 Rummut kattaakin sitten lähes puolet huoneesta 😂

Rummut on nyt jo tosiaan siirretty (keskeltä olohuonetta 😏) ylös odottamaan lisätilaa, joten kotona ei ihan tuosta nuin vaan pääsekkään vielä harjoittelemaan. Välillä on päässyt sitten ylös harjoituksia jatkamaan, kun me rempataan siellä samalla. Saas nähdä onko rumpuharjoituksia sitten yhtä mielekästä kuunnella, kun kunnolla alkavat, vai joutuuko tässä vielä kuulosuojainten ostoon. Tähän asti ainakin rummutuksen vaikutus on ollu lähinnä se, että tulee kotona ihan vaan jo käveltyä ja myös hoidettua kotityöt jotenkin letkeemmin lantein, kun rumpujen rytmikäs pauke saa kummasti koko kropan hytkymään ja heilumaan rytmin tahdissa! 😏



Lilakin rummutteli jo melko sujuvasti, kun pääsi hetkeksi puikkoihin. Hällä nyt ei sentään vielä alkanut rummutukset ihan oppitunteina, mutta kotona saa kyllä kokeilla niin paljon soittimia, kuin sielu sietää (ja äidin korvat). Minun mielestä pieni lapsi ei vielä tarvi varsinaisia harrastuksia. Ulkoilu, tutkiminen, pelaaminen, liikkuminen, leipominen, leikki, kädentaitojen testailu ja yhdessä olo perheenjäsenten kanssa, on aivan riittävää toimintaa pienelle. Ja mikä parasta, näitä voi kaikkia tehdä kotona! Vielä jos silloin tällöin lapsi saa suunnilleen ikäistensä seuraa, niin aina parempi.

Luonto on paras harrastus!

Ihmeteltävää ja opittavaa riittää!

Juoksukilpailun väsähtänyt voittaja!

Ja juoksukisan tomera tuomari!

Ulkoa hakemaan happea aivoille ja punaa poskille!

Kävelyllä maisemiin vaihtelua!

Lillihän on kyllä ihan huikee tanssija! Se on oikeastaan ihan sama mikä musiikki ja mistä; oli se sitten radio, lastenohjelma, soittoääni tai mikä tahansa, niin johan on neiti nokkela siihen keksinyt oman koreografian, jota vetelee kuin viimeistä päivää. "Äiti katoppa tätä" (spakaatti) "Sitte tätä" (spiraali) "Ja vielä tääki.."(triangleja joka suuntaan) "Äiti mä tanssin.. (Jackie Chan- sivunyrkkeilyä ja ilmapotkuja) Yleensä tätä seuraa myös armoton twerkkaus  ja lopuksi vielä leveän hymyn kera vatkaa päätä ees taas niinku pulu konsanaan ja räpyttelee käsiä kuin siipiä siinä samassa, kun peffa keinuu sivulta toiselle.


En valehtele pätkääkään, kun sanon että hän on taitava. Mutta kun häneltä kysyy, että haluaisitko tanssikouluun, niin vastaus on joka kerta sama: "Ei. Tanssin äitin ja isin kans." Ja se rakas riittääkin vallan mainiosti! Omat oikeat harrastukset tulee kyllä Lilallekin, kun aika on kypsä! Jimikin aloitti ekan ihan oman harrastuksen vasta hieman ennen eskaria!

Tanssin ja kiipeilyn lisäksi on monta tapaa liikkua ja kehittää tasapainoa! 😏

Legoleikit kehittää hahmottamista, sekä matemaattisia ja motorisia taitoja!

Myös ratojen rakentaminen on hauskaa ja kehittävää ja junaleikit on muutenkin ihan parasta!

Matot ja huonekalut joutaa syrjään, kun brio valtaa olohuoneen! 😉

Muovailu kehittää käden ja silmän välistä koordinaatiota!

Taikahiekka on hupaisaa ajanvietettä ja kehittää mielikuvitusta ja luovuutta!

Kirjojen kannet ovat ovia uskomattomiin seikkailuihin!

Muistipeli kehittää muistia hauskalla tavalla!

Meillä kukaan ei oikeastaan harrasta mitään verenmaku suussa. Enempi mennään sillä mentaliteetillä, että kiva kokeilla jotakin ja jos siinä viihtyy ja tulee vielä hyväksi, niin se on pelkkää plussaa. Lapsia pitää toki osata tulkita, onko harrastuksille vielä tarvetta ja millainen olis just omalle lapselle hyvä harrastus. Ehkä paras ikä oman harrastuksen aloittamiselle on sitten, kun lapsi osaa kertoa mikä itseä kiinnostaa? Mitä mieltä teillä ollaan? Minkä ikäinen lapsi tarvii mielestäsi harrastuksen? Mitä harrastuksia teidän lapsilla on? Ja kuinka on - harrastetaanko verenmaku suussa vai nautiskellen?