Vaikein aika vuodesta on selätetty!

Se on jännä juttu, että ihminen joka rakastaa pimeneviä syysiltoja, tähtitaivasta, takkatulta, nuotion loimua, kynttilöitä, joulua, uuttavuotta, pulkkamäkeä, hiihtoa, luistelua, lumiukkoja ja kaikkea muuta mitä Suomen talveen kuuluu, voi myös kokea yhtä aikaa tuon ajan vuoden vaikeimmaksi ajaksi. Tuona aikana vajoan aina johonkin ihme kuoppaan, josta on niin pirun vaikea päästä ylös. En tee sitä tietoisesti, se vaan tapahtuu. Auringon laskua ihmettelemässä. Jimi ja Ronya. Valoa riittää kokoajan pidempään! Jimin kanssa hiihtämässä! Pienen pieni kuu ja auringonlasku. Niistä on ihmisen imettävä voimaa. Upea auringonlasku kotihuudeilla! Olen miettinyt, että olin varmaan entisessä elämässäni karhu. Nukkunut tuossa kuopassani talviunta. Synnyttänyt poikasetkin siinä nukkuessa. Kylellään pesässä köllöttänyt poikasia imetellen ja kasvatellen. Keväällä vasta herännyt ensimmäiseen auringon säteeseen, joka silmiin osuu. Elämän nälkäisenä jälleen ja valm...