Rakkaus löytyi Kainuusta

Tänä syksynä oltiinkin isojen asioiden äärellä. Kahlottiin läpi lähes koko tunneskaala. Meillä nimittäin aloitti elokuussa taas yksi pieni ihmisenalku koulutiensä. Hetkessä tuo pellavapäinen äidin pieni poika olikin reipas eskarilainen. Eikä mikä tahansa eskarilainen - vaan luontoeskarilainen! Voin kertoa että tunteet heitteli laidasta laitaan, niin meillä äitinä ja isänä, kuin itse eskarillakin. Jimi on ollut siitä onnekas.. tai onneton, riippuu kuka katsoo, että on saanut olla kokoajan kotona. Meidän työ-, opiskelu- ja lomakuviot on saatu järjestymään aina niin, että päiväkotia ei vain yksinkertaisesti ole tarvittu. Osittain varmasti siitäkin johtuen tunteet olivat hyvin pinnassa. Ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä koko tämä kuusi vuotta. Vaikka Jimi on melko sosiaalinen tapaus ja pikku ujosteluista huolimatta löytää kavereita jopa kauppareissulta, niin silti jännitin ensimmäisinä päivinä pikkuisen puolesta. Toisaalta tiesin, että Jimi kyllä pärjää ja isosisko on tukena taksimatk...

Ei malttaisi odottaa - tuoksuukin niin hyvälle! Näistä on tullut meidän perheessä ihan ehdottomasti niitä lemppari pannukakkuja. Koostumus on niin muhkea ja pelkät pannukakutkin jo hivelee makunystyröitä - ilman täytteitäkin! Taikina on myös mukavan nopea ja helppo tehdä. Näiden tekemiseen tarvitaan: 4 desiä vehnäjauhoja 1 ruokalusikallinen leivinjauhetta 1-2 ruokalusikallista sokeria 1 kananmuna 2 desiä maitoa 1 purkki kermaviiliä 2 ruokalusikallista öljyä tai sulatettua voita/margariinia/juoksevaa margariinia Paistamiseen öljyä tai voita Taikinan teko sujuu erinomaisesti lapsiltakin: Sekoita yhdessä kulhossa kaikki kuivat aineet ja toisessa kulhossa kananmuna, maito, kermaviili ja rasva. Kaada ainekset yhteen kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota viileässä. Sekoita lopuksi samaan kulhoon. Jimi hämmentää keittiössä. Taikinan olisi hyvä saada turvota viileässä puolesta tunnista jopa tuntiin. Tai sen voi halutessaan tehdä valmii...

No kukas sitten on tämä wannabe-maatilan emäntä, joka tänne näitä tarinoitaan rustaa? Olen 32-vuotias kolmen lapsen äiti. Ne ketkä eivät äidiksi kutsu, käyttävät minusta nimeä Janica. Luonteeltani olen vähän tällainen boheemi elämäntapaintiaani. Olen paljasjalkainen lapintyttö, kotoisin Rovaniemeltä. Sotkamoon muutimme esikoistyttöni kanssa, voisi jopa sanoa, että uuden ja erilaisen elämän perässä alkuvuodesta 2008. Uutta ja erilaista me myös löydettiin ja rakkauden perässä muutimmekin sitten kylän tuntumasta tänne maaseudun rauhaan, peltojen ja metsien keskelle, avopuolisoni Arin suvun maille. Vanha takapihan koivu kimmeltää auringon säteissä. Kotiseudun maisemia. Tänne me nyt ollaan rakennettu meille pesäkoloa, pientä ja sievää kotitaloa, jota nyt laajennellaan perheen kasvaessa. Valmista täällä ei todellakaan ole, on nimittäin pidetty huoli siitä, että sitä viimeistä listaa ei paikalleen naputeta. Viisaammat kertoi, että näin kannattaa toimia...